Vastahan Sinä synnyit. Helmikuussa 2004, Sinä, meidän nuorimmainen.
Ja nyt olet jo omilla teilläsi, kuljet omia polkujasi ja rakennat omaa elämääsi. Niinkuin mekin, isäsi ja minä, rakennamme uutta elämää koska kaikki muuttui.
Ei muutos huono ollut vaan väistämätön. Me kaikki kasvamme ja muutumme sekä siinä sivussa myös kaikki muu muuttaa muotoaan. Asiat pitää ajatella uusiksi ja tehdä kaikki tuttu toisella tapaa. Siinä samassa tapahtuuu kasvua niin itsessä, parisuhteessa kuin koko elämässä. Ja se on oikeastaan aika hyvä juttu!
Annoin sinulle elämän, mutta en voi elää puolestasi.
Voin opettaa sinulle asioita, mutta en voi pakottaa sinua oppimaan.
Voin antaa sinulle suunnan, mutta en voi olla aina suunnistamassa kanssasi.
Sallin sinulle vapauden, mutta en voi vastata vapauksistasi.
Voin opettaa sinua erottamaan oikean väärästä, mutta en voi päättää puolestasi.
Voin hankkia sinulle kauniita vaatteita, mutta en voi tehdä sinusta kaunista sisältä.
Voin tarjota sinulle ohjeitani, mutta en voi hyväksyä niitä puolestasi.
Voin opettaa sinulle arvostusta, mutta en voi pakottaa sinua kunnioittamaan.
Voin auttaa sinua tavoitteiden asettamisessa, mutta en voi saavuttaa niitä puolestasi.
Voin kertoa sinulle ystävällisyydestä, mutta en voi pakottaa sinua olemaan hellä.
Voin neuvoa sinua ystävien valinnassa, mutta en voi valita heitä puolestasi.
Voin varoittaa sinua maailman synneistä, mutta en voi olla moraalinvartijasi.
Voin kertoa sinulle miten eletään, mutta en voi antaa sinulle ikuista elämää.
Äiti rakastaa sinua.
Aina ja ikuisesti.
Tänä vuonna on tapahtunut paljon, niin hyvää kuin huonompaakin..
Huonona asiana voi mainita, tietysti, Ukrainan sodan. Sota järkytti ja järkyttää edelleen, ja muutti niin Ukrainalaisten, suomalaisten kuin monen muunkin kansalaisen elämää, koko maailmaa. Kun sota alkoi ajattelin että kun minulla ei ole rahaa auttaa, niin annan oman panokseni keräämällä omalle kirpparilleni tavaraa jotka voin lahjoittaa niitä tarvitseville hädänalaisille.
Ilmoitin asiasta kirpparin sivuilla ja sitten muutama päivä sen jälkeen, tarkasti 5.3. aloitin kaverini kanssa Ukraina keräyksen Laukaassa. Aloitimme sen Valkolan nuorisoseurantalolla ja kun lahjoituksia tuli niin paljon jo sinne niin päätimme etsiä uudet paremmat tilat Laukaan keskustasta.
Seuraavalla viikolla laitoimme ilmoituksen missä haimme tiloja keräyksellemme Laukaan keskustasta. Vastaus tuli pian. Laukaan 4H-yhdistyksen toiminnanjohtaja otti yhteyttä ja ilmoitti että saamme heiltä tilat. Mutta tila oli tyhjä ja sinne piti saada hyllyjä ja pöytä.. Väentupa riensi auttamaan, samoin eräs nainen joka toi yrityksensä tiloista meille 4 hyllyä. Niimpä keräykselle voitiin sopia säännölliset ajat tiistaisin & lauantaisin klo 14-18, ja homma alkoi sujumaan..
Eräänä tiistaina tuli ensimmäinen Ukrainalainen käymään keräyspisteellä ja totuus valkeni.. Tavaraa oli niin paljon että ei mahtunut kulkemaan ja samalla nousi päähän ajatus; ”Eihän me tänne mahduta jos tänne tulee vaikka kokonainen perhe. Apua..” Uusien tilojen etsinnät oli edessä..
Samana tiistai iltana ennen nukahtamistani mietin että olisikohan mahdollista saada vanhaa kuntalaa käyttöön.. Sehän on tyhjillään.. Se oli vain ajatus. Vähän naurattikin! Mutta seuraavana päivänä puhuin Laukaan yrittäjien edustajan kanssa ja hän sanoi että kysy kuntalaa. Samat oli ajatukset! Otin yhteyttä kuntaan ja TSADAA! Saimme kuntalan käyttöömme, ja pöytiä, ja hyllyjä, ja keittiön ja voi että kuinka upeeta!
Maanantaina 11.4. vapaaehtoisten joukko muutti kaikki tavarat tien toiselle puolelle ja aivan valtavan hieno ja upea keräyspiste oli valmis!
Siitä lähtien olemme voineet tarjota heille apua vaatetuksen, kodintavaroiden, yms, suhteen sekä pitää ilmaiskahviota josta saa joka kerta teetä, kahvia, mehua ja keksejä & ruokatarvikkeita. Järjestämme myös aika ajoin erilaisia tapahtumia joissa on ohjelmaa ja kaikenlaisia herkkuja tarjolla. Ihan kaiken teemme täysin ilman rahaa, lahjoittajien avulla.
Tällä hetkellä olen vastuussa keräyksestä pääosin itse koska ystäväni aika menee töissä sekä pienen lapsensa kanssa. Meidän keräyspisteellämme on hienosti vapaaehtoisia (listoilla yli 20 henkeä) ja keräyspisteen ollessa avoinna meillä käy joka kerta 50-200 Ukrainalaista hakemassa apua elämäänsä. Noin kerran kuukaudessa lähetämme ison lastin tavaraa myös Ukrainaan Jyväskyläläisen Apua Ukrainaan ry:n tai Operaatio Timon kautta.
Lahjoituksista ei ole ollut pulaa. Laukaalaiset ovat osallistuneet keräykseen aivan mahtavasti! Auttamisenhalu on valtava! Niinkuin eräs kuntapäättäjä sanoi muutama päivä sitten: Sydämellinen Laukaa ei ole vain sananhelinää.. TÄMÄ ON NIIN TOTTA!
Voin sanoa rehellisesti että ilman vapaaehtoisten porukkaa en mitenkään voisi tätä tehdä. Keräys muuttui niin isoksi kompleksiksi ettei siihen itse pystyisi.. Tällä hetkellä ns. vakituiset vapaaehtoiset ovat täysin korvaamattomia. Olemme toisillemme tukena ja apuna niin hädässä kuin ilossa. On ollut mahtavaa saada ympärilleen näin monta upeaa ihmistä!
Eräänä päivänä kun seisoin ruokakassijonossa odottamassa vuoroani niin katselin ympärilleni ja ymmärsin kuinka monta uutta suomalaista oli seisomassa siellä kanssani.. Tuli mieleen että jospa avaisin ove myös Suomalaisille avun tarvitsijoille. Otin yhteyttä seurakuntaan sekä Väentupaan (joka jakaa ruokakassit) ja sovin heidän kanssaan että myös suomalaiset pääsisivät joulun alla keräyspisteellemme ”shoppailemaan”. Myös heillä on paljon tarpeita joten myös he saavat tästä osansa. Ja ehkä jokunen löytää myös joululahjan läheiselleen tai hiukan hemmottelua itselleen. Toivon todella että tästä on apua. (enemmän toivon sitä että tätä voisi jatkaa niin että he voisivat tulla vaikka parin viikon välein uudelleen).
Olen saanut uusia ystäviä niin vapaaehtoisista kuin Ukrainalaisista. Esimerkkinä eräs nainen alkoi käymään keräyspisteellämme huhtikuussa ja hän kävi joka kerta siihen asti kun jouduimme rajoittamaan pisteellä kävjöitä. Nyt hän käy aina silloin tällöin mutta JOKA aamu hän laittaa minulle hyvän päivän toivotuksen facebookissa. Nyt jo kohta 4 kuukautta hän on tehnyt niin. Meillä ei ole yhteistä kieltä (vielä) mutta hän on minulle kuin kadonnut isosisko. Kun näemme juttelemme ja halaamme ja nauramme vaikka toinen puhuu suomea ja toinen ukrainaa. Yhteys on uskomaton!
Kaikista paras palkka tästä on se kun näen kauheuksia kärsineen ihmisen huulilla hymyn ja kuulen keräyspisteellämme naurua ja iloa. Näen lasten leikkivän vapaasti ja ihmisten seurustelevan, löytävän itselleen paidan tai kauan etsityt kengät. Tunne on uskomaton ja olen siitä sanoinkuvaamattoman onnellinen!
Keräyspäivät on minulle rankkoja selkäsairauteni vuoksi. Silti joka kerta menen sinne ilomielin vaikka tiedän että illalla kotiin saapuessani olen todella, todella kipeä.. Keräyspäivät menen täydellä lääkityksellä eli iso kourallinen vahvoja lääkkeitä, illalla kotipihassa mies auttaa mut autosta sisälle, riisuu, pesee, vaihtaa vaipat ja laittaa sänkyyn. Mun jalat lopettaa toimimisen kun rasituksen jälkeen istun.. Mun henkilökohtaisesti suurin sankari on siis täällä kotona. Vaikka se joutuu kaks kertaa viikossa tuohon hommaan niin se tukee mua ja auttaa ja aina vaan sanoo samaa: mene niin kauan kuin jalat vielä toimii. Voin vain olla onnellinen että minulla on tuollainen mies.
Olen aina tykännyt auttaa ihmisiä ja tämä on tullut intohimokseni. Kunpa voisin tehdä tätä myös jatkossa mutta niin että keräyspiste olisi avoinna kaikille avuntarvitsijoille.
Nyt olen löytänyt sen mitä rakastan.
UNELMIA, HAAVEITA, MIETELMIÄ, MUISTOJA... 